9. kausi: Kisangani

Jakso 9.22: Kisangani

Carter on lentokoneessa matkalla Afrikkaan. Mies hikisen Carterin vieressä kysyy jotakin ranskaksi. "Pitkä matka?" hän kysyy sitten englanniksi. "Kyllä, olen matkustanut eilisestä asti. Olen Chicagosta." Vastentahtoinen Carter kertoo miehelle olevansa lääkäri. Kone on matkalla Kongon pääkaupunkiin Kinshasaan, sieltä Carter jatkaa matkaa itään Kisanganiin. "Lääkäri Kisanganissa? Tulet olemaan kiireinen", mies sanoo.

Mies, joka puhuu englantia ranskalaisittain korostaen, tapaa Carterin lentokentällä. Kenttä on täynnä miehiä aseiden kanssa. Mies sanoo nimekseen Charles ja kysyy kuinka "tohtori John" voi. "Olen suihkun tarpeessa", Carter sanoo. "Seuraava lento kestää vain kolme tuntia... tosin se ei ole yhtä miellyttävä kuin edellinen", Charles varoittaa.

Carter ja Charles matkustavat pienellä, meluisalla rahtikoneella. Charles sanoo että Kisanganissa on paljon amputoituja ihmisiä. "Miinojen vuoksi?" Carter kysyy. "Ei, vaan veitsien", Charles vastaa. Carter kysyy onko tohtori Kovac vielä maisemissa. Charles nostaa kulmaansa. "Hän on pitkä, kroatialainen, mustat hiukset..." Carter aloittaa. Charles keskeyttää hänet: "Ai Luka! Kaikki naiset tykkäävät Lukasta paljon." Charles kertoo että Luka on yhä Matandassa, joka on vaarallinen paikka, missä Mai Mai taistelee.

Charles kertoo että lääkärit täällä hoitavat lähinnä vammoja, tauteja ja aliravitsemusta. Seuraavaksi Carter ja Charles matkaavat jeepillä kuoppaista tietä pitkin. Carter kysyy onko jotakin noista muita enemmän? "Se riippuu", Charles sanoo. "Mistä?" "Päivästä", Charles virnistää.

Myöhemmin tuona sateisena iltana Charles ja Carter parkkeeraavat jeepin likaiselle pellolle. Carter nousee autosta ja kävelee telttakatosryppään luokse joiden alla makaa perheitä, täällä ovat ne jotka ovat todella sairaita. Tämä on sairaalan hätävaraksi kyhätty siipi. Carter katsoo kaikkea silmät suurina. Charles toivottaa Carterin tervetulleeksi Kisanganiin.

Hyttynen surisee Carterin kasvojen ympärillä, hän huitoo sen pois herätessään. Carter haukottelee ja nousee istumaan pienessä sängyssään jonka ympärillä on hyttysverkko. Rivissä on kolme muuta sänkyä.

Intialaisen näköinen nainen tervehtii Carteria ja kertoo olevansa Angelique, lääkäri. Carter kysyy heti missä Kovac on, ja nainen sanoo että Luka on yhä Matandassa. "Charles kertoi ettet puhu ranskaa, joten hankin sinulle tulkin", Angelique jatkaa. Hän ja Carter lähtevät päärakennuksesta ja kävelevät ohi ulkokatosten jotka ovat täynnä valittavia ihmisiä. Angelique kertoo Carterille kuinka nopeasti erottaa toisistaan keuhkokuume, kolera, malaria, ja loppuvaiheen aids. Carter kysyy mitä lääkkeitä täällä käytetään ja on yllättynyt kun Angelique kertoo ettei lääkkeitä ole paljon ja jos onkin niin suurin osa niistä on vanhentuneita. "Mitä teette jos lääkkeitä ei ole?" Carter kysyy. "Rukoilemme", Angelique vastaa.

Angelique esittelee Carterin Gillianille. Gillian on kaunis ranskankanadalainen sairaanhoitaja, hänellä on paksut, pitkät ruskeat hiukset sidottuna poninhännälle. "Enchanté," Gillian sanoo hymy huulillaan ja kättelee Carteria. Angelique sanoo ranskaksi että Carter tarvitsee tulkin. Gillian katsoo Carteria ja sanoo ranskaksi: "Hän on söpö. Onko hän naimisissa?" Carterilla ei ole aavistustakaan siitä mistä naiset puhuvat. Angelique sanoo ettei hän näe sormusta, mutta ei se ole estänyt Gilliania aikaisemminkaan. Gillian hymyilee ärtyisästi ja sanoo kärkevästi että hän yrittää nykyään hillitä itseään. "Gillian on konkari täällä, hän auttaa sinut alkuun", Angelique sanoo Carterille hiukan katkeruutta äänessään. "Älä anna hänen tappaa ketään", Angelique sanoo ranskaksi. "Teen parhaani," Gillian sanoo. Carter hymyilee ja teeskentelee ettei välitä siitä ettei ymmärrä sanaakaan.

"Hän vaikuttaa upealta", Carter sanoo katsoessaan Angeliquen lähtevän. "Hän on", Gillian sanoo ja kertoo että Angelique on Bombaystä ja on ollut Kongossa kuusi vuotta. Sairaalassa on neljä lääkäriä Carter mukaanluettuna, 200 potilasta kuudella osastolla ja viisi sairaanhoitajaa. Carter naurahtaa ja selittää Gillianille: "Kotona hoitsut valittavat potilasmäärästään, mikä on yleensä kahdeksan." Gillian huokaa: "En käyttäisi näitä oloja positiivisena esimerkkinä mistään."

Carter ja Gillian menevät huoneeseen joka on täynnä ihmisiä. "Mikä osasto tämä on?" Carter kysyy. "Vastaanotto", Gillian kertoo. Carter on järkyttynyt.

Carter tekee töitä Gillianin kanssa joka toimii myös tulkkina. Carter diagnisoi malarian pienellä tytöllä ja määrää kaksi tablettia jotain lääkettä. "Saamme sinut kuntoon", Carter sanoo lempeästi, taputtaen tyttöä selkään kun tämän äiti kaappaa tytön mukaansa ja lähtee. "Eikö tyttö saa vuodepaikkaa?" Carter kysyy. "Ei pelkän malarian takia", Gillian vastaa. Carter on järkyttynyt.

Mies tuo paikalle poikansa jolla on virtsaamisvaikeuksia, kuumetta ja yskä. "Hän on noin 60 vuotta liian nuori kärsimään suurentuneesta eturauhasesta", Carter miettii. He laittavat pojan makuulle pöydälle kun Carter yrittää selvittää mikä poikaa vaivaa. Carter mutisee virtsatietulehduksesta ja täydestä rakosta, samalla kun Gillian nostaa pojan vartaloa kolme kertaa tietyllä tavalla. Gillian selittää että näin testataan poliota, sillä he eivät voi tehdä selkäydinpunktiota. "Pojalla on polio?" Carter henkäisee. Pojan isä kuulee tämän ja kysyy: "Polio?" Gillian vastaa ranskaksi: "Oui." Carter auttaa pojan isänsä syliin. Isä huokaa ahdistuneesti.

Ruokalassa Carter syö kylmää maissipuuroa. Gillian tulee paikalle tiukassa topissaan ja housuissaan ja istuu Carterin viereen savukkeen sytyttäen. "Miten aikaero?" Gillian kysyy. "Hirveä", Carter haukottelee. Hän kysyy ovatko karsinogeenit Gillianin ainut ateria. "Söin aikaisemmin", Gillian hymyilee. "Tästä puuttuu jotain", Carter sanoo diplomaattisesti. "Maku", Gillian virnistää. "Sitä paitsi olen nestedieetillä, nautin nesteet pimeän tultua." Gillian imaisee tupakkaansa. Hän kertoo olevansa Montrealista ja tekevänsä töitä Kongossa kuukauden joka vuosi. "Se on varmaankin minun katumusharjoitukseni." "Mitä sinä kadut?" "Kevytkenkäisyyttäni", Gillian sanoo leikitellen.

Angelique tulee paikalle tarjottimensa kanssa. "Keskeytänkö jotain?" "Et, vielä", Gillian vitsailee. Naiset keskustelevat ranskaksi Carterista ja siitä kuinka tämä pärjää ja ovatko primitiiviset olot kauhistuttaneet häntä. "Kai te tiedätte että minä istun tässä?" Carter kysyy kuivasti. Gillian väittää sanoneensa että Carterilla menee hyvin.

"Mistä olet kotoisin?" Angelique kysyy. "Chicagosta. Teen töitä tohtori Kovacin kanssa. Hän soitti minulle kun teille tuli pulaa työntekijöistä." Gillian ja Angelique vaihtavat merkitseviä katseita kuullessaan Lukan nimen, ja Angelique kysyy muka-viattomasti millainen Luka on kotioloissa. Ilme Gillianin kasvoilla synkkenee ja hän nousee äkkiä ylös sanoen että hänen täytyy mennä takaisin töihin. Angelique selittää ihmettelevälle Carterille että Luka lähti Matandaan rokotusryhmässä kolme päivää sitten. Kun he saavat rokotteet, heillä on ongelmia niiden säilyttämisessä joten ryhmät menevät levittämään ne. "Milloin odotatte hänen palaavan?" Carter kysyy. "Eilen." Carter on järkyttynyt.

Ranskaa puhuva kongolainen hoitsu nimeltä Basinake tulkkaa Carterille. Carterin potilaana on yskivä pieni poika jolla on ollut kuumetta viikon. Carterin mielestä se on keuhkokuume, ja hän lupaa että poika tulee kuntoon. Pojan äiti kiittää Carteria. "Ole hyvä", Carter sanoo pois kävellessään. Carter tulee vanhan miehen luokse joka istuu seinän vieressä pidellen sylissään heiveröistä naista. Carter mittaa naisen pulssin ja sanoo Basinakelle että nainen on kuollut. "Minä tiesin", mies sanoo englanniksi. "Hän on ollut hyvin sairas." Carter sanoo että miehen olisi pitänyt kertoa tullessan että hänen vaimonsa oli niin sairas. "Hänellä on ollut AIDS kuukausia. En tiennyt minne muualle mennä." Mies halaa vaimoaan rakastavasti ja sanoo rakastavansa tätä. Carter peruuttaa hienovaraisesti paikalta ja kääntyy lähteäkseen.

On Carterin kuudes päivä Kisanganissa. Carter käy läpi telttaa kutsuen lapsia nimeltä. "Kuinka Fazila voi tänään?" "Hänellä on kipuja, tohtori", Basinake sanoo. "Sano hänelle että olen pahoillani kivuista, mutta hänen täytyy olla urhea niin kuin tiedän että hän on", Carter sanoo. Carter käy läpi toisen rivin sairaita lapsia. Äkkiä valot välkkyvät. "Mahtavaa", Carter kiroaa.

Ulkona sataa vettä. Angelique on polttamassa tupakkaa. "Sähköt ovat poikki kaikkialla", Angelique huutaa, lisäten että turbiinista on yksi sähkölinja ja Mai Mai katkaisee sen aina joskus koska he ovat paskiaisia. Mutta valitettavasti näillä paskiaisilla on konekiväärit joten kukaan ei valita. He puhuvat siitä kuinka kivaa Carterilla on, Carter sanoo kuinka kivaa on ettei näillä ihmisillä ole sairausvakuutusta, se vähentää hänen työtään huomattavasti. Angelique tarjoaa Carterille savut tupakastaan ja sanoo että vaihtaisi kaiken ultraan. Carter ottaa savut.

Autontorvi keskeyttää Carterin ja Angeliquen keskustelun. Paikalle saapuu kovalla vauhdilla rekka. Se pysähtyy mutaan ja Carter ja Angelique juoksevat sen luokse. Lukalla on mukana neljä loukkaantunutta ihmistä, yhdellä on ampumahaava ja toisella viiltohaava pohkeessa. Angelique huutaa Charlesia laittamaan generaattorin päälle.

Sisällä "traumahuoneessa" kaikki huutavat toisilleen: Laita hänet tähän, katkaise tämä. "Vesi on kylmää", Carter huomauttaa. "Haluatko odottaa että joku keittää sen uudelleen?" Angelique huutaa. Carter saa hoidettavakseen neljännen potilaan, he eivät tiedä vielä mikä häntä vaivaa.

Valot syttyvät ja se aiheuttaa riemua. Carter kysyy Gillianilta kuinka he stabiloivat niskat täällä, ja Gillian osoittaa hänelle hiekkasäkkejä. Sitten Carter pyytää jotain mitä heillä ei ole. Mietiskelevä poika joka on potilaan veli seisoo kuljettaja Patriquen kanssa. "Mai Mai?" Carter kysyy. Gillian nyökkää. Patrique tulkkaa että veli sanoo ampiaisen lentäneen loukkaantuneen miehen kainaloon. Kaikki ovat ihmeissään. Carter tarkistaa asian ja kuinka ollakaan, käsivarren alla on ampumahaava. Carter päättelee että luoti päätyi miehen reiteen. Samaan aikaan Luka ja Angelique stressaavat siitä että generaattorissa on virtaa vain tunniksi. He päättävät sammuttaa kaikki muut sairaalan valot, jolloin virtaa riittäisi neljäksi tunniksi. Gillian katsoo Lukaa merkitsevästi, Luka ei huomaa sitä. Gillian on pettynyt.

Carter kertoo Angeliquelle ampiaismiehestä: Luoti meni sisään kainalosta, meni läpi keuhkosta ja mahasta ja päätyi reiteen. Carter haluaa taas yrittää jotain hienoa, mutta Angelique ei lämpene ajatukselle. Hänen mielestään ampiasmies on ajan hukkaa. Angelique ottaa veitsen ja leikkaa ampiaismiehen jalkaa ja repii luodin irti. Angelique tunnistaa luodin ja sanoo että se on peräisin Dragonov-kivääristä, joka tekee vakavia sisäisiä vammoja läheltä ammuttuna. "Annammeko me vain hänen kuolla?" Carter murehtii. "Jos hoidan hänet ensin, hänen tilansa tasapainottamiseen menee ainakin viisi tuntia, ja hän luultavasti kuolee joka tapauksessa", Angelique huutaa. "Minulla on neljä tuntia aikaa ja kolme poikaa joiden vammat voin hoitaa. Pidä sinä huolta hänestä. Jos valot ovat yhä päällä, tulen takaisin." Carter katsoo ampiaismiehen veljeä ja huokaisee synkkänä.

Charles juoksee sairaalan läpi valoja sammuttaen. Angelique pyytää Lukan apua toimenpiteeseen: "Nyt sinun on hyvä aika aloittaa verisuonikirurgian harjoittelu." Carter katselee tätä kaikkea ollessaan kyyristyneenä ampiaismiehen ylle. Gillian antaa miehelle happea. Carter alkaa olla kärsimätön, ja O- veri on loppumassa. "Voisin luovuttaa verta", Carter ehdottaa. "Et voi pelastaa maailmaa", Gillian hymyilee. "Siksikö sinä olet töissä täällä Ritzissä?" Carter kysyy. "Eip, minä teen tätä rahan vuoksi", Gillian kikattaa. Valot sammuvat taas. Carter kiroaa, mutta samassa valot menevät taas päälle.

Angelique pihdittää yhden potilaan reisivaltimon ja Luka ilmoittaa iloisesti että jalassa on voimakas pulssi. Luka on erittäin hikinen ja likainen. Tyytyväisenä Angelique ottaa uuden parin käsineitä ja siirtyy ampiaismiehen luokse. "Yhä elossa?" hän kysyy. "Hädin tuskin", Carter sanoo. Heillä on noin puoli tuntia sähköä jäljellä.

He yrittävät pelastaa ampiaismiehen. He ovat korjanneet maksan, poistaneet pernan ja osan keuhkoista. Heidän täytyy vielä korjata pallea ja suolet. Sitten valot sammuvat. "Aika on loppu", Angelique sanoo. "Jätä hänet auki. Jos hän selviää, jatkan huomenna ja korjaan suolen", Angelique sanoo. Carter tappelee vastaan kunnes Gillian huomaa että ampiaismiehen ikenistä ja sormenpäistä valuu verta. Gillian menettä miehen pulssin, ja Carter laittaa kätensä rintaonteloon löytääkseen sydämen. Hän aloittaa painallukset Angeliquen ja Gillianin katsellessa yllättyneinä, Luka virnistää. Angelique huutaa Carterille vaatien tätä lopettamaan. Viimein Carter tajuaa että ampiasmies on mennyttä. Veli on suunniltaan. "Sano hänelle että olen pahoillani", Carter pyytää. "Hän tietää", Gillian kuiskaa.

Myöhemmin... "Milloin tulit tänne?" Luka kysyy Carterilta. "Kuusi päivää sitten", Carter vastaa. Hän kysyy kuinka kauaksi aikaa Luka jää tänne, Luka ei tiedä. Hän aikoo lähteä takaisin Matandaan huomenna, koska hänellä on potilaita joita ei voi siirtää, hän tuli tänne vain hakeakseen tavaroita.

Gillian tulee paikalle tiukoissa vaatteissaan. Gillian ei katso Lukaa, joka katsoo kaukaisuuteen. "Tervetuloa takaisin", Gillian sanoo. "Kiitos", Luka sanoo huvittuneesti. Gillian menee jääkaapille, ottaa limun ja istuu Carteria vastapäätä. Gillian kaataa vodkaa kahteen lasiin. "Ajattelin että olet järkyttynyt sen pojan vuoksi", Gillian sanoo Carterille ystävällisesti. Hän kaataa toiseen lasiin paljon Pepsiä ja antaa lasin Carterille. Omaan lasiinsa Gillian laittaa tuskin ollenkaan Pepsiä ja juo juomansa. Carter katselee Lukan ja Gillianin käytöstä huvittuneena, he yrittävät olla huomaamatta toisiaan. Luka polttaa tupakkaa. Carterin maistaessa juomaansa Gillian lähtee pois paikalta. "Olen rättiväsynyt. Menen sänkyyn. Toivon että joku tekee minulle seuraa", Gillian sanoo ennen lähtöään, luoden katseen Lukan selkään.

Carter laskee päänsä käsiensä varaan ja nousee sitten taas istumaan, väsyneenä. "Kuinka Abby voi?" Luka kysyy. "En tehnyt mitään Gillianin kanssa, vannon sen", Carter sanoo heti. Luka sanoo: "Joten sinulle on ok jos minä..." Carterille se on ok. Luka sammuttaa savukkeensa ja lähtee pois. "Nähdään aamulla", hän sanoo. Carter ottaa kulauksen lasistaan ja pitää sitä sitten hikistä otsaansa vasten.

Kymmenes päivä. Carter on Basinaken kanssa tutkimassa tyttöä joka oli sairaalassa päiviä sitten malarian vuoksi. Se on edennyt, joten Carter määrää hänelle pedin ja kiniiniä. Angelique tarttuu Carterin käteen ja esittelee hänet kahdelle uudelle työntekijälle. "Perkele kun on kuuma", toinen heistä sanoo. "Ja tänään puhaltaa vieläpä kylmä tuuli", Carter sanoo. Gillian esittelee uutukaisille paikkoja.

Angelique pyytää Carteria rokotusryhmään ja viemään rokotteita Matandaan. Carter suostuu innoissaan. "Sinun täytyy löytää hoitsu joka haluaa lähteä mukaasi", Angelique sanoo. Carter katsoo vasemmalle nähdäkseen Gillianin ja katsoo sitten takaisn Angeliqueen, joka virnistää. Carter pudistaa päätään ja naurahtaa.

Seuraavana päivänä Patrique ajaa Carterin ja Gillianin Matandaan. He ajavat ohi kylän jonka asukkaat ovat lähdössä pakoon, kantaen kaikkia tavaroitaan olkapäillään. Ruumiita lojuu tien vieressä. Ihmiset kaivavat isoja kuoppia jotka toimivat joukkohautoina. Carter katsoo kaikkea järkyttyneenä. Charles huomaa letkan autoja ja sanoo niiden olevan hallituksen joukkoja. "Kasvoin täällä", Patrique sanoo. "Kaikki olivat niin onnellisia. Oli niin kaunista. Olisitpa nähnyt sen."

Auto parkkeerataan huonokuntoisen rakennuksen luokse. Gillian hyppää ulos autosta. "Mitä toitte?" Luka kysyy ja hymyilee Gillianille. Carter kalistelee rokotteita ja huomaa pitkän jonon ihmisiä. "Mitä he odottavat?" Carter kysyy. "Sinua", Luka vastaa.

Pieni tyttö nyyhkyttää kun Luka pistää neulan hänen käsivarteensa. Carter katsoo ja sanoo "Hei pikkuinen" huonolla ranskalla. Luka sanoo: "Se on vain pikkuinen pisto", ja hymyilee. Carter kysyy kuinka sanoa "Älä ole peloissasi", ja Luka kertoo hänelle kuinka sanoa "Älä ole peloissasi, pieni lintu" ranskaksi. Carter sanoo "Älä ole peloissasi, minun pieni uima-altaani." Gillian tyrskähtää, ja pikkutyttö samoin. Carter hymyilee. "Ranskasi on kauheaa", Gillian nauraa. Carter on yhä ilonen ja antaa rokotteen tytölle. "Näethän, se ei edes sattunut", Carter sanoo ylpeänä.

Mies tulee paikalle pienen yskivän pojan kanssa. Gillian tulkkaa että poika on yskinyt tällä tavalla kaksi viikkoa. "Hinkuyskä?" Luka kysyy hiljaa. Carter nyökkää. "Kerro hänelle että hänen poikansa on sairas, ja että me annamme hänelle lääkettä jotta hänen olonsa parantuisi", Carter sanoo pehmeästi. Poika yskii pahasti kun Gillian vie hänet muualle. "Merci", isä sanoo kiitollisena. Carter hieroo silmiään ja hymyilee sitten seuraavalle pienelle pojalle. "Älä ole peloissasi, pieni lintuni", hän sanoo.

Luka istuu järven rannalla veteen tuijottaen. Carter ottaa kaksi olutta ja laatikon ja menee istumaan Lukan viereen. "Se on lähellä", Carter sanoo tulituksen äänistä. "Maili tai kaksi", Luka sanoo. Carter valittaa että heillä ei ole tarpeeksi lääkkeitä hinkuyskän hoitoon, joka voitaisiin hoitaa kymmenen dollarin lääkkeellä jos he olisivat Chicagossa. Luka nojautuu eteenpäin. "Milloin viimeksi pelastit 200 ihmisen hengen yhdessä iltapäivässä?" hän kysyy. Luka nousee ylös ja lähtee. Carter jää paikalle hieromaan kasvojaan.

On yö ja Carter yrittää nukkua, mutta juhlat ovat meneillään. Carter kompuroi ylös vuoteestaan ja suuntaa kohti lääkintätelttaa. Charles on tehnyt siitä baarin. Hän esittää Willie Nelsonia ja tanssii Basinaken kanssa, Gillian ja Luka tanssivat hitaita. "Willie Nelson?" Carter kysyy. "Charles kävi collegea Texasissa", Patrique sanoo. Gillian tuijottaa Lukan silmiin. Carter hymyilee. Äkkiä räjähdys Carterin takana saa hänet pois tasapainosta. "Dr. John, maihin!" Charles huutaa. Carter ryntää makaamaan maahan.

Hiljaisuus. Lapsen huudot saavat Lukan nostamaan päänsä. Nainen ryntää heidän juokseen kantaen haavoittunutta tytärtään. Tytön jalka on räjähtänyt, ja he päättävät amputoida jalan polven alapuolelta. Heillä ei ole nukutusaineita tai tarvittavia kirurgisia välineitä, mutta heillä on saha eikä Luka pelkää käyttää sitä. Tyttö huutaa kuin syötävä. Pelokas äiti koskettaa tytön kasvoja.

Gillian haluaa että he lähtevät ennen kuin ne tulevat tänne. Luka ei halua lähteä ennen kuin raaja on amputoitu. Charles sterilisoi sahan, Luka tarttuu siihen ja sahaa. Luka sitoo jalan, ottaa tytön syliinsä ja he kaikki juoksevat viidakon läpi kohti vanhaa plantaasia missä he Charlesin mukaan voivat piileskellä. Kaikki pysähtyvät puiden taakse, Lukalla on yhä tyttö sylissään.

Aamu sarastaa. Carter on likainen. Amputoitu tyttö nukkuu pää äitinsä sylissä, Gillian lepää Lukan vieressä. Carter tarkastaa pikkutytön pulssin ja sanoo sen olevan voimakas, ja jalantynkä näyttää puhtaalta. "Siihen käy hyvin proteesi", Carter hymyilee. Carter kehuu Lukaa hyvin tehdystä amputaatiosta. "Näytit siltä kuin olisit tehnyt sen aikaisemminkin", hän nauraa. "Niin olenkin tehnyt", Luka vastaa hiljentäen Carterin, joka ei tiedä mitä tehdä ja päättää tuijottaa läheistä lehvistöä. "Alussa on aina paljon puhetta kansallisesti kunniasta ja isäänmaallisia puheita, mutta muutaman viikon päästä tämä on seurauksena", Luka sanoo, osoitellen heidän ympärillään olevia pelokkaita ihmisiä. "Vain kuolemaa ja surua." Hän lisää että nämä ihmiset haluavat vain lastensa elävän ja nauravan ja olevan onnellisia, joten he eivät välitä siitä kuka on maan johdossa tai kuinka maata johdetaan. Carter sanoo että Kongon politiikka menee yli hänen hilseensä. "Sinä olet amerikkalainen, Carter", Luka sylkäisee. "Uskot että jos ihmisille annetaan mahdollisuus siirtyä demokratiaan, maailmasta tulee parempi paikka. Soditte taivaalta käsin pommein ja ohjuksin, ja sitten koneet laskeutuvat ja lentäjät katsovat Drew Careyn showta satelliitin välityksellä. Lapsenne eivät kuole nälkään sillä välin kun miehet taistelevat. Naisianne ei raiskata."

Luka jatkaa: "Muistan kuinka katselin televisiota, luin lehtiä varmana siitä että meidän täytyy sotia. Mutta kun olin menettänyt perheeni, en muistanut miksi se oli niin tärkeää. Ja mitä se muutti?" Luka kuiskaa tuskissaan. "Lapseni olivat kuolleet."

He menevät takaisin leiriin kohdaten matkallaan joukottain ruumiita. Carter on järkyttynyt. Patrique löytää yhden joka on elossa, ja he vievät hänet sairaalaan. Ruokaa ja tarvikkeita on varastettu, huone myllätty. Luka laittaa amputoidun sänkyyn ja varmistaa että tyttö on kunnossa.

Kolmastoista päivä. Luka puhuu ranskaa. Poika jolla on hinkuyskä ei ole parantunut. Yksinäinen selviytyjä, hallituksen sotilas, huutaa että hänen täytyy palata armeijaan koska hän ei tunne olevansa turvassa täällä. Carter katsoo kuinka Luka menee ulos Charlesin kanssa, ja kertoo sotilaalle että tämä saa lähteä heti kun pystyy kävelemään.

Charles sanoo että heidän täytyy evakuoida, mutta Luka sanoo ettei hänen potilaitaan voi siirtää, eikä hän suostu jättämään heitä. "He ovat tulossa takaisin tänne", Charles sanoo. Luka ei välitä, hän ei aio lähteä. Carter tulee ulos heidän luokseen. Carter tarjoutuu jäämään Lukan avuksi. "Ei", Luka sanoo. "Kylläpäs", Carter inttää. Luka vaatii että Carter vie Gillianin takaisin Kisanganiin, Carter hymyilee.

Salakuuntelija Gillian kysyy: "Mistä tuossa oli kysymys?" Carter kääntyy ja selvittää kurkkuaan. "Tie on avoinna", hän nyökkää.

Gillian raivoaa Lukalle. Luka yrittää pysyä rauhallisena ja sanoo että Patrique voi jäädä hänen seurakseen, mutta Gillian huutaa että Luka tarvitsee apua, hän tarvitsee ammattitaitoisen hoitsun. "Sinä et jää tänne!" Luka huutaa viimein. "Sinä et päätä sitä!" Gillian kirkuu. Luka yrittää selittää että on kyse vain parista päivästä. Gillian ei ole vakuuttunut.

Joukko aseistettuja miehiä piirittää alueen. "Mai Mai?" Carter kuiskaa. Charles nyökkää. Carter etsii korttiaan joka kertoo hänen olevan avustustyöntekijä. Ranskaa puhutaan. Charles selittää että he ovat lääkintähenkilöstöä, heille sanotaan että he ovat Mai Main alueella. Luka sanoo jotain ranskaksi. Mutta Mai Mai on löytänyt vihollissotilaan ja raahaa tätä kohti autojaan. Carter yrittää mennä sotilaan luokse, mutta Mai Mai pidättelee häntä. Ranskaa. Charlesin ja Lukan otsia osoitetaan aseilla, Luka potkitaan polvilleen kun Mai Mai sotilas ei tykkää siitä mitä Luka sanoo. Luka sulkee silmänsä, Gillian alkaa itkeä hiljaa. Carter katselee sotilasta yläpuolellaan, mutta auringonvalo peittää miehen kasvot. Yhtäkkiä mies laittaa aseen kiinni Carterin otsaan. Carter on peloissaan. Ranskaa puhutaan.

Poika katselee Carteria. Poika on ampiaismiehen veli, ja muistaa että Carter yritti tosissaan pelastaa tämän. "Hei", poika sanoo Carterille, joka katsoo hänen hämmentyneenä. "Hei", hän kähisee. Mai Mai ottaa aseen pois Carterin otsasta, siihen jää jälki. "Merci", poika sanoo. "Uh, ole hyvä", Carter sanoo. Sotilaat tönäisevät Lukaa ja lyövät Gillianin maahan. Gillian itkee kovemmin, Luka on raivoissaan.

He kuulevat kaksi laukausta takaansa: Sotilasta teloitetaan. Carter näkee koko jutun ja sulkee silmänsä liian myöhään. Kolmas laukaus osuu sotilasta päähän. Carter puristaa silmänsä kiinni, Gillian nyyhkyttää. Luka näyttää vihaiselta. Lukan ja Carterin katseet kohtaavat. Carterin silmät ovat kosteat, mutta hän pysyttelee rauhallisena kunnes autot ajavat pois.

Myöhemmin, Carter ja Charles odottavat autossa Lukaa Gillianin ja Lukan suudellessa. Luka sivelee Gillianin poskea, mutta Gillian ryntää pois. Hän kiipeää autoon Carterin seistessä oven lähellä, Lukaa katsellen. "Mitä kerron Weaverille?" Carter kysyy. "Mitä haluat", Luka sanoo. Carter potkii maata ja kysyy voiko hän edes kertoa Weaverille milloin Luka palaa. Luka sanoo "Miten vaan." Carter nyökkää ja virnistää: "Älä tee mitään typerää." Luka hymyilee leveästi. "Kuten mitä?" Luka kysyy. "Kuten tapata itseäsi", Carter sanoo ja hyppää autoon.

Nyyhkyttävä Gillian vilkuttaa takaikkunan läpi Lukalle, joka katselee auton lähtöä. Luka menee takaisin sisälle ja istuu amputoidun tytön viereen. Luka kysyy pikkutytöltä tietääkö hänen äitinsä kuinka onnekas hän on kun hänellä on niin kaunis tytär. "Kyllä. Hän on aarteeni", äiti sanoo ranskaksi. Luka hengittää syvään. Isä tuudittaa yhä hinkuyskästä kärsivää poikaansa.

Autossa Gillian painaa päänsä Carterin syliin ja itkee, Carter taputtaa hänen päätään.

Carter on taas Chicagossa. Taksi jättää hänet kadulle, ja hän menee pimeään asuntoon. Vasta kun Carter menee makuuhuoneeseen, paljastuu että kyseessä on Abbyn asunto. Abby nukkuu, ja verhot ovat auki luoden kuunvaloa hänen kasvoilleen. Carter silittää hellästi Abbyn poskea, ja kumartuu sitten ja suutelee hänen poskeaan. Abby ei herää. Syvään hengittäen Carter istuu Abbyn vuoteen jalkopäähän.